LUMO
NUMMENSYRJÄN VALLOITTAVA VALMUSKA
20.08.2023-15.2.2024
"Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."
Nummensyrjän Valloittava Valmuska lumosi meidät heti hänet kotiin hakiessa. Lumo oli hänelle juuri oikea nimi. Hän oli utelias ja rohkea. Kovat äänet olivat kiinnostavia ja erilaiset puupinot ja alustat kiinnostavia kulkea ja kiipeillä. Lumo oli sekä koira- että ihmissosiaalinen ja koitti leikkiä kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Perheen kissanpennun kanssa leikit olivat hyvinkin koiramaisia.
Lumokin oli nopea oppimaan. Kun Lumo kävi levottomaksi, oli uuden tempun opettelun vuoro. Uudet temput sujuivat herkkujen avulla. Ainoastaan luoksetulo ei sujunut. Lumo vain katseli ja varmasti ajatteli, että "siellähän huutelet, tulen kun olen valmis". Pupun ja peuran papanat olivat suurinta herkkua.
Lumo rakasti juosta metsässä vapaana. Siellä hän pysytteli näkö- tai ainakin kuuloetäisyydellä.
Jokin vielä tuntematon sairaus vei Lumon hieman ennen puolivuotispäivää. Vaikka suru ja ikävä on suuri, päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus, että saimme rakastaa häntä ja tuntea myös hänen rakkauden meitä kohtaan.
Onneksemme Jenny oli mukana suurella sydämellään ja lämmöllä koko Lumon elämän ja erityisesti tukena Lumon viimeisenä päivänä. ❤️ Lumo oli meidän ensimmäinen mutta ei viimeinen koira! ❤️
(Omistajan kertomaa Lumosta)
Ruokaviraston toteuttamassa ruumiinavauksessa Lumon kuolinsyyksi paljastui ”suolistossa todettu kuolioiva bakteeriperäinen tulehdus, nekrotisoiva enterokoliitti. Lisäksi keuhkoissa todettiin lieviä bakteerien leviämiseen viittaavia muutoksia”.
